Tiedän paikan armahan

Millainen kuva nousee mieleesi, kun mietit seurakuntaa: koti, kirkkorakennus, ihmiset, Kristuksen ruumis, työleiri, kiitollisuus, ahdistus, vai jotain muuta?

Syyskausi on jälleen käynnistynyt. Viiden vuoden ajan olen saanut palvella yhdessä kanssanne seurakuntaa Lahdessa. Olen kiitollinen ja iloinen siitä, että saan tehdä työtä sitoutuneiden ja seurakuntaa rakastavien seurakuntalaisten kanssa.

Koti

Koti on paras paikka. Kotona viihdytään ja kotiin halutaan panostaa. Kodin tehtävä on tarjota turvaa, lepoa, mahdollisuutta kasvaa ja elää täysillä. Kodissa tulee saada oirehtia kasvukivut ja koetella turvallisesti rajoja – oppia tekemisen ja virheidenkin kautta. Itse olen aina saanut olla kotonani ihan oma itseni. Itsetuntoni kehittyy, kasvaa ja eheytyy, kun minua rakastetaan sellaisena kuin olen. Kodin ilmapiiri ei synny rakenteista, työnteosta, vastuista ja velvoitteista. Ilmapiiri syntyy perheenjäsenten keskinäisistä suhteista. ”Siellä siskot, veikkoset, riemurinnat, iloiset” runoillaan tutussa laulussakin.

Kuninkaallinen papisto

Jumalan tahto on liittää meidät yhteen perheenjäseninä, seurakunnakseen. Saamme olla Kristuksen morsian ja hänen ruumiinsa. ”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhrataksenne hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Te sen sijaan olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo ja omaisuuskansa julistaaksenne hänen jaloja tekojaan, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa, ette olleet armahdettuja, mutta nyt te olette armahdettuja.” (1. Piet. 2:5,9─10)

Kristuksen ja toinen toistemme rakkauden kokeneina voimme vasta rakentua todelliseksi seurakunnaksi. Meidät sitoo yhteen rakkaus, ei vaatimukset, ansiot, asema tai mikään muu. Kun tämän koemme seurakuntakodissamme, voimme julistaa Jumalan suuria tekoja ja uhrata hengellisiä uhreja hänelle. Olemme kuninkaallista, pyhää papistoa. Seurakunnassa olemme tasavertaisia ja saamme palvella rinta rinnan saman perheen jäseninä ja yhteisen kotimme asukkaina.

“Suojaa, Herra, kotini, anna sille armosi. Anna olla enkelein vartijana kodillein.”

Hyvää ja siunattua alkavaa syyskautta kaikille siskoilleni ja veljilleni kodissamme!

(Kevätsade-liitteen 4/2013 pääkirjoitus)

Kommentit:

Jätä vastaus



(Sähköpostiosoitettasi ei näytetä julkisesti.)



Viimeisimmät kirjoitukset:

Tiedän paikan armahan
12.09.13
Petri Viinikkala

Lepo
06.07.13
Petri Viinikkala

Syrjäytettyjä
31.01.13
Petri Viinikkala

Onneksi olkoon Jeesus!
16.12.12
Petri Viinikkala

Jeesus ei tule, vai tuleeko sittenkin?
12.10.12
Petri Viinikkala

Kesäloma!
25.06.12
Petri Viinikkala

Kuninkaan tyttäriä ja poikia
09.02.12
Petri Viinikkala

Perheiden puolesta
13.01.12
Petri Viinikkala

Oi suurta armoaan
31.12.11
Petri Viinikkala

Joulu 2011
23.12.11
Petri Viinikkala