Jeesus ei tule, vai tuleeko sittenkin?

Olen aina ihaillut niitä uskollisia "tolppaevankelistoja", jotka jaksavat vuodesta toiseen kiinnittää julisteita teiden varsille. Jotkut ärsyyntyvät julisteista. Jopa niin paljon, että olen nähnyt, kuinka julisteiden päälle on spreijattu mustalla maalilla ruksit. Uskontoihin ja henkilökohtaiseen vakaumukseen liittyvät julisteet, pilapiirrokset, sloganit, laulujen tekstit ja yleensäkin mielipiteet nostattavat tunteet helposti pintaan. Puolin ja toisin. "Jeesus tulee pian, oletko valmis" -juliste maantietolpassa on lienee inspiroinut lauluntekijä Paula Vesalaa kirjoittamaan tekstin lauluun "Jeesus ei tule oletko valmis". Ja näin soppa on valmis. Provosoidutaan puolin ja toisin, riidellään lehtien palstoilla. Kuka on voittaja? Jeesus ei tule -joukkue vai Jeesus tulee -joukkue? Oma veikkaukseni on, että voittajiksi paljastuvat iltapäivälehdet sekä kaikki ne, jotka jo muutenkin inhoavat kaikkea uskontoon liittyvää.

Kun provosoidumme pilkasta, hyökkäyksistä vakaumustamme kohtaan ja Jeesuksen nimen lokaamisesta, pitäisikö meidän nousta barrikadeille? Taistella vastaan ja käydä julkista debattia? Jeesus sanoi jäähyväispuheessaan opetuslapsilleen: "Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne." (Joh. 15:19-20) Toisinaan koen, että olemme tavattoman innokkaita heiluttamaan sanan säilää, eheyttämään ihmisiä, muuttamaan jumalatonta maailmaa mielipiteinemme. Ehkä tämä vertaukseni kulttuurieroista avaa ajatuksiani. Olet varmasti joskus törmännyt kulttuurisiin eroihin. Ei tarvitse matkustaa, kuin vajaa parisataa kilometriä, ylittää raja ja olemme toisen kulttuurin keskellä. Viime päivinä olemme huomanneet, että on todella vaikea tulla ymmärretyksi toisessa kulttuurissa. Mielestämme suomalaisessa lastensuojelussa, oikeisjärjestelmässä ja tavassa kohdella huoltajuuskiistoissa olevia perheitä ei ole mitään vikaa. Selitäpä se sitten toisessa kulttuurissa eläville ihmisille niin, että he ymmärtävät ja ovat kanssamme yhtä haltioituneita erinomaisuudestamme. Jumalan lapsina olemme siirtyneet myös Hänen valtakuntaansa, joka on sisäisesti meissä. Jumalan lasten ja maailman välissä on todella suuri kulttuurien välinen kuilu. Maailma on aina ristiriidassa Jumalan valtakunnan kanssa. Ainoa tapa ylittää tämä kulttuurien ero, on astua sisälle pelastukseen ja ymmärtää Jumalan valtakunnan salaisuus. "Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." (Luuk. 17:20-21)

Omassa voimassamme emme onnistu ylittämään Jumalan valtakunnan ja maailman kulttuurieroja. Siinä ei auta sanan säilä, yritykset muuttaa maailmaa tai eheyttää ihmisiä. Toki on hyvä nousta, puolustaa arvojamme ja ilmaista mielipiteitä. Mutta sittenkin tärkeintä on toimia, kuten Paavali Roomassa.  "Ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä." (Ap. t. 28:31) Jeesushan lupasi, "jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne". Vaikka maailma julistaisi, ettei Jeesus tule, niin meidän ei tarvitse lamaantua. Me voimme nousta rohkeasti elämään todeksi seurakuntamme tehtävä, joka on ohjata ihmisiä löytämään henkilökohtainen usko Jeesukseen sekä valtuuttaa ja varustaa uskovat palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiään seurakunnassa ja sen ulkopuolella. Tätä meidän ei tarvitse tehdä omassa voimassamme. "Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä." (Joh. 14:16-17) Tehtävämme on Pyhän Hengen voimassa, täynnä armoa ja totuutta julistaa evankeliumia. Kun ihminen tunnustaa syntinsä ja syntyy Jumalan lapseksi, Pyhä Henki pääsee aloittamaan hänessä työnsä. Eheytyminen, parantuminen, pyhittyminen ja kasvu on Pyhän Hengen työtä meissä. Meidän tehtävämme on kulkea rinnalla ja opetuslapseuttaa ne, jotka ovat siirtyneet maailmasta Jumalan valtakunnan todellisuuteen.

Yhä edelleen uskon ja tiedän, että Jeesus tulee pian. Joten oletko valmis? "Hän, joka todistaa tämän, sanoo: Tämä on tosi, minä tulen pian. Aamen. Tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa." (Ilm. 22:20-21)

Kommentit:

Kirjoittaja John Laasonen aika
Aivan niin, että Pyhä Henki on se Jumalan kolmas persoona, joka tekee työtä meissä ihmisissä.
"Mutta kaikki, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimensä"
Usko tulee kuulemisesta Jumalan Sanan kautta; siksi mekin julistamme sitä aitoa Sanaa, joka elävöittää jokaisen vastaanottavaisen kuulijan.
Kirjoittaja Pekka-veli aika
On tärkeää olla valmis silloin, kun Jeesus todella tulee. On myös hyvä varautua siihen, että hän ei vielä tänään tulekaan ja tehdä työtä kestävästi ja uskollisesti. Lutherkin istuttaisi vielä omenapuun.
Jätä vastaus



(Sähköpostiosoitettasi ei näytetä julkisesti.)



Sivustomme käyttää evästeitä verkkopalvelun toimittamiseen ja käyttäjätilastointiin. Lue lisää tietosuojaselosteesta.